Ville 7 v 的个人资料Villen, Elsan & Hetan bl...照片日志列表更多  |  工具 帮助 |
Agiliitoa kotinurkilla Tänään kisasimme kuukauden tauon jälkeen ihan tuossa naapurissa, Tampereella TamSK:n järjestämissä kisoissa. Koska olemme lomailleet mökillä ja ehdimme käydä vain yhdet reenit ennen kisoja, olin ihan hermona enkä uskonut että saisimme edes tulosta. Tuomarina kisoissa oli Sisko Pulkkinen, joka tuomaroi alkuillasta ensin ykkösluokat. Mini1-luokan voiton vei odotetusti ja erittäin ANSAitusti reenikaverimme Eva & Ansa, joille myös samalla menolippu kakkosiin. PALJON ONNEA TÄLLE VAUHDIKKAALLE PARIVALJAKOLLE!  Olette kehittyneet vauhdilla ja jännityksellä odotan, mitä teistä vielä tuleekaan!!  Oma ratamme Elsan kanssa onnistui paremmin kuin osasin odottaakaan! Elsa vaikutti ennen kisaa vähän vaisummalta kuin yleensä, kun se käy todella kuumana eikä meinaa pysyä lähdössä paikallaan. Nyt se pysyi hyvin, eikä niitä pelkäämiäni pyörähdyksiä (joista Pulkkinen tuntui sakottavan välittömästi) Elsa tehnyt esteiden välissä ollenkaan. Lähtösuora (hyppy-rengas-putki-hyppy) sujui suht' hyvin ja ehdin kuin ehdinkin saamaan Elsan sille suoran viimeisselle hypylle ennen kuin se ehti pyörähtämään! Kepeille sisäänmeno onnistui hyvin, mutta sitten harmillisesti tiukassa kaarteessa tuli rima alas, kun minä (TIETENKIN!) hosuin ja aloin kääntää Elsaa vähän liian aikaisin hypyn aikana, kun hlusin varmistaa sen kääntymisen A-esteelle eikä ampaisemaan keinulle (jota monet muuten tekivät...). Eli turhan aikainen varmistelu ja vieläpä koiralla, jolla ei kyllä ole ollut tapana itse lukea rataa vaan se on kuuliaisena odottanut ohjaustani.
Nooh, niin siinä vain kävi että ainoa nollatulos, joka Mini2-luokassa tuli, oli reilut 5 sekkaa yliaikainen, joten me voitimme luokan tuolla 5-tuloksella ajalla -9,26. BTW, koko Mini2-luokassa tehtiin ainoastaan 4 tulosta, vaikkei rata mielestäni kovin vaikea ollutkaan. Pokaali oli kivan näköinen ja saatiin ruokasäkin ja ruusukkeen lisäksi vapaalippu seuraaviin kisoihin. Täytyy olla tyytyväinen tulokseen, vaikkei sitä nollaa tällä kertaa saatukaan. Nyt vaan lisää treeniä ja vielä muutamat kisat tässä syksyn aikana olis suunnitelmissa
P.S. IHAN PAKKO vielä mainostaa, että kun kisoissa oli suurin osa osallistujista Tampereen suuremmista koirakerhoista, niin pieni ja piskuinen koirakerhomme (LeVek) oli hienosti edustettuna; neljästä kisoihin osallistuneesta koirasta peräti kolme ylsi palkintopallille asti, joista kolmas oli niin ikään talvitreenikaverimme Niina & Elsan ihastus, australianterrieri Retu, joille myös nousunolla; ONNEA HIRRRRMUSESTI! Hetan pentukaveri LimeHeinäkuun alussa kävimme Hetan kanssa pentutreffeillä tapaamassa parisen viikkoa nuorempaa westietyttö Limeä, joka on Elsan viimetalvisen agireenikaverin Lilan pentu. Pikkuneitien tapaaminen ja leikit sujuivat alku-ujostelun jälkeen hienosti, ja viikonloppuna olisi taas tarkoitus tavata. Itse asiassa ollaan menossa oikein joukkotapaamiseen, jossa on muunkinrotuisia pentuja, kun Tampereella oleva eläinlääkäriasema näitä tapaamisia ystävällisesti tiloissaan järjestää
Todella hyödyllistä ja tarpeellista on Hetan päästä tapaamaan muunkin näköisiä koiria kuin vain gööttejä, sillä en halua siitä tulevan mitään räykyttävää roturasistia
 Pikkuneitien tapaamisesta kuvakimara löytyypi täältä. Pikaiset lomakuulumiset Auringonpaisteettomuudesta ja sateista viis, olemme LOMALLA ja nautimme siitä kaikki neljä täysillä. Mökillä on tullut vietettyä koko viikko ja aamusella lähdemme sinne takaisin. Olemme saaneet nauttia mukavien ystävien - niin kaksi- kuin nelijalkaistenkin - seurasta ja mikäs sen mukavempaa  Ohjelmassa on ollut lapsilla jalkkista
 , kalastusta, uintia, saunomista ja koko porukalla kaikenlaista pelailua sekä karaokea  meidän vanhempien lapsenmielisten kesken aina aamunkoittoon saakka - naapureita kun ei ole ihan kuuloetäisyydellä (heidän onneksi  ) koirien kanssa ollaan lenkkeilty kosteassa säässä ja ne ovat keskenään leikkineet ja juosseet tuntitolkulla - milloin rannassa ja milloin nurmikentällä. Elsakin uskaltautui kahlata vähän pitemmälle kuin edelliskerralla, menipä se kerran uimaankin (joskin ei omasta vapaasta tahdostaan, toim. huom.). Pienimuotoinen agilityrata rakennettiin yks ilta ja sitä muksut menivät vuoroin koiraa vaihtaen - wanha 11-v. arvokas mäyrisherra Juisekin intaantui vallan kirmaamaan lasten houkutuksesta  Elsa ei tällä kertaa kovasti osallistunut jalkkismatseihin, mutta ongella se jaksoi istua pitkiäkin aikoja tartuttaen samalla myös Hetaan kalastusinnostuksensa. Mikäs sen mukavempaa kuin viettää hiljaista, tyyntä ja valoisaa kesäiltaa laiturilla nauttien kauniista maisemista
Paimennusta oikein urakalla (30.6.-1.7.) ------------------- Elsalla oli oikein työntäyteinen viikonloppu, mutta varmasti mukava: Lauantaina osallistuimme Cimillan-kennelin järjestämään paimennuskoulutukseen Swedun Paimennuskoulussa Rymättylässä.
Sunnuntaina oli vuorossa, niin ikään Rymättyläss, Länsigöötanmaanpystykorvat ry:n järjestämä ensimmäinen paimennustaipumustesti naudoilla. Elsa sai testistä arvosanan Erittäin Hyvä.
Muutama kuva molemmista tapahtumista Johannan blogissa, kiitokset kuvaamisesta Johannalle Agility: Elsasta on tullutkin Esla...
Eli 3.6. käväisimme Hesassa Stadi Games:ssa juoksemassa pari rataa. Odotukseni kisojen suhteen eivät olleet kummoiset ("Kunhan menimme paikan päälle palauttamaan viime vuoden gööttimestaruuspokaalin niin samalla sitä voi kisatakin" ;-) sillä Elsan mammaloman jälkeen emme ehtineet treenata kuin muutaman kerran ja vaikka koiralla on sama vauhti kuin ennen taukoakin, niin itseltäni oli niin ohjaustaidot hukassa ja vauhti entisestään hidastunut. Eka rata oli Saviojan agilityrata, ei mikään kovin vaikea mutta meille tuli kämmi keppien sisäänmenossa sekä puomin alastulokontakti (argh). Toinen rata oli tämän vuoden MM-tuomarin, belgialaisen Michel Liekensin käsialaa ja sille lähdimme ilman paineita, sillä meillähän on jo nousunolla hyppyradalta. Muuten rata meni kivasti (pari takana leikkausta onnistui nappiin, samoin keppien sisäänmeno), mutta alussa hosuin ja Elsa kääntyi takaisin putkelta, josta siis 5. Aika oli kuitenkin luokan kolmanneksi nopein. Reenikaverimme Stiina & Topi saivat toisen nousunollansa tältä radalta sijoittuen hienosti toiseksi, MAHTAVAA STIINA & TOPI!! Juhannuksena 22.-23.6. matkasimme Stiinan, Villen, Annika-serkun ja koirien kanssa Piikkiöön TSAU:n järjestämiin agilitykisoihin. Heta oli viety Kirsille hoitoon Micken seuraksi. Perjantaina meillä oli vain yksi startti, kun jätimme hyppyradan väliin. Eva & Ansa olivat saaneet aamun ykkösluokkien agiradalta hienosti toisen nousunollansa sijoittuen toiseksi, ONNITTELUT EVA & ANSA Meidän radan tuomaroi Leena Rantamäki-Lahtinen, ja meidän kannalta se oli melko kinkkinen, sillä meidän ongelmaesteemme kepit oli jo toisena esteenä. Ja niin siinä sitten kävi, että vaikka kuinka yritin sijoittua oikeaan kohtaan ja ottaa Elsaa vastaan, se meni ekan kepin väärältä puolelta, ja tuloksena siis 5 radalta, sillä loppurata meni tietenkin virheettä ja nopeasti - kuinkas muuten! Iltakisassa vielä Päiville & Leilalle hienosti kolmosluokan nollavoitto, PALJON ONNEA! Lauantaina oli ekassa kisassa jännät paikat kun kakkosluokassa kisasi peräti kolme gööttiä; Liekki, Topi & Elsa, joilla kaikilla oli nousu kolmosiin yhdestä nollasta kiinni. Stiina & Milla vitsailivatkin ennen kisaa, että otetaan gööteille kolmoisvoitto, mutta itse en valitettavasti voinut olla niin toiveikas meidän suorituksemme suhteen. Ja niin siinä sitten kävi, että Stiina & Topi voittivat ja Milla & Liekki sijoittuivat kolmansiksi, eli heille menoliput kolmosiin; PALJON ONNEA MOLEMMILLE - SINNE TE KUULUTTEKIN! Tokassa kisassa tuli sitten saldoksi 15 vp: puomin kontakti ja pari kieltoa hypyltä, nyt kepit onnistuivat. Elsa ei tosiaan irtoa enää vanhaan malliin, vaan kulkee ihan jaloissa, aivan kuin oltaisiin juuri aloitettu kisaaminen Noh, nyt onkin kisataukoa kuukauden päivät ja seuraavat kisat heinäkuun lopussa. Irtautumista ja keppien sisäänmenoa pyritään harjoittelemaan mökillä loman aikana, ja sitten taas kentällä sitä puomin alakontaktia. Mutta eniten reeniä vaatii kuitenkin oma ohjaamiseni, sillä se vasta onkin kömpelöitynyt ja hidastunut tuossa talven aikana!
Heta l. Cimillan Odessa Odotettu - alkuaikojen kuulumiset
Elsa oli ihan innoissaan jälleennäkemisestä, eikä meinannut aluksi antaa pienen edes nukkua rauhassa vaan tuuppi tätä jatkuvasti hereille etttä "Nyt leikitään" Lauantaina 19.5. kävi Elsan kasvattaja Anne & Markku meillä kylässä, ja samalla he näkivät 4 pennuista, jotka olivat meillä muutaman tunnin hoidossa. Täytyy kyllä nostaa hattua kaikille kasvattajille, että jaksavat suuriakin pentueita hienosti hoitaa! Meillä kun oli vain neljä 7-viikkoista ipanaa touhuamassa ja ne pääsivät takapihallekin riehumaan, niin siinä mietti sellaisia kasvattajia joilla on 8-9 pentua keskellä kylmintä talvea eli ne ovat sitten koko ajan sisällä. Nämä neljä seitsenviikkoista olivat kyllä huomattavasti vallattomampia kuin ne kuusi viisiviikkoista, jotka meillä aiemmin oli hoidossa Heta pääsi heti seuraavalla viikolla kouluun, kun Villen eskariope oli pyytäny, että menisimme käymään. Lapsille oli etukäteen ohjeistettu, miten toimia koiranpennun kanssa ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. Lapset odottivat luokkahuoneessa istuen lattialla ringissä, ja minä menin Heta sylissäni myös rinkiin istumaan. Heta olikin itse niin reipas, että kun laskin sen lattialle se lähti kiertämään sylistä syliin innoissaan niin että jokainen sai sitä silitellä. Todella reipas pentu!
Sen jälkeen Heta onkin päässyt mukaan vähän joka paikkaan: Reenikentälle häkistä seuraamaan äiskän reenaamista, agilityn SM-kisoja katsomaan, parillekin eri mökille hoitoon, jossa on mennyt hienosti, Tampereen keskustaan ja rautatieasemalle, kavereille kyläilemään ja tietenkin päivittäisille metsälenkeille. Rohkeasti neiti suhtautuu uusiin tilanteisiin ja vielä ainakin tykkää kulkea autossa - toisin kuin äitinsä...
Hetan luonteenpiirteistä voisi sanoa, että se on rohkea, iloinen, omapäinen, utelias, omaa hyvän taistelutahdon (kiitos kuuluu suureksi osaksi Elsalle, joka rakastaa vetoleikkejä
) ja on ilokseni hyvin itsenäinen. Aluksi arvelin että kuinkahan tuosta tulee "mammantyttö" mutta huoleni oli turha, rohkeasti mennään katsomaan uusia asioita vaikkei se äiskä ihan kyljessä olisikaan. Elsan "huonoista puolista" Heta on jo omaksunut märän maan & vesisateen inhoamisen... Eli eipä oo omena ikauas puusta pudonnut.Hihnassa kulkeminen sujuu onneksi ihan hyvin, vaikka alussa meinasi usko loppua kun pentu vain pysähtyi ensin rapsuttelemaan ja sitten päätti että "Minähän en muuten sitten metriäkään enää liiku". Eli omaa tahtoa löytyy sen verran että saakin olla tarkkana tuon naperon kanssa.
Mitä tulee kasvatusasioihin, olen nämä ensimmäiset viikot käyttänyt pääasiassa siihen, että opetan Hetaa OPPIMAAN ja sitä, että ihmisen kanssa on kiva tehdä asioita. Ja sitä uuden oppimisen intoa pennulla kyllä riittää, minkä vuoksi se tärkein, eli kontaktiharjoittelu on jo hyvällä mallilla. Luokse tullaan pääsääntöisesti kun kutsun Hetaa nimeltä ja temppujakin on opeteltu ne samat, mitä Elsankin kanssa ihan pikkupentuna: "Alta" (koira menee polvieni alta kun istun maassa), "Ympäri" (koira pyörähtää "akselinsa" ympäri) ja "Pese nenä" (koira nuolaisee suupieliään). Jossain vaiheessa sitten aletaan pikkuhiljaa opettelemaan niitä toko-liikkeitäkin. Nyt onkin mukava kun ei tarvitse opettaa luoksetuloakaan kahta kertaa - Elsanhan opetin ensin tulemaan eteeni istumaan, mutta siitä senjälkeisestä sivulletulosta aiheutui senverran ongelmia, että opetin sen suoraan sivulle, missä menikin hyvä tovi aikaa.
Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen valitsemaani pentuun ja etenkin sen luonteeseen ja väritykseen Toivon, että kaikki muutkin Elsan ja Amorin pentujen omistajat ovat tyytyväisiä pentuihinsa! |
Vauhti siltä ei ole mihinkään kadonnut, mutta toi kintuissa roikkuminen on tupsahtanut uudeksi ongelmaksi reenitauon jälkeen. Onneksi se ei kuitenkaan enää käy punttiin kiinni, niin kuin viime vuonna, vaan pyörii vaan muuten siinä jaloissa niin että meinasin jo kompuroidan koiraankin.
) ja Heta pystyy aina vain paremmin laittamaan äiskälle kampoihin.
|
|
