Ville 7 v 的个人资料Villen, Elsan & Hetan bl...照片日志列表更多  |  工具 帮助 |
Amor on poissa Kuulimme tänään suru-uutisen: Elsan sulhanen ja pentusten isä Amor on nukutettu eilen (28.5.) ikiuneen. Jäämme todella kaipaamaan tätä ihanaa koiraa, joka teki meihin lähtemättömän vaikutuksen ollessaan meillä talvella viikon "lemmenlomalla". Onneksi siltä jäi hienoja pentuja muistuttamaan meitä upeasta isästään.Pyhä, kallis on lahja kiintyä niin,
niin kuin kiinnymme täällä rakkaimpiin.
Pyhä liiaksi, jotta sen pitää vois,
ja tuskatta kerran antaa pois.
Suru hinta on lahjasta rakastaa,
ei kenkään voi välttää sen velkojaa.
Olit ystävä rakkain ja parhain,
jonka ihminen rinnalleen saa.
Siksi kyyneleet raskaat nää,
ne rakkautta on ja ikävää.
 Toivomme jaksamista Amorin kotiväelle, tiedämme että tuskanne on valtaisa  P.S. Blogia päivitetään kunhan saan ensin kiireisen jalkapalloprojektin pois alta. Juttua on luvassa mm. ihanasta pikku-riiviöstämme Hetasta, pentusten touhuista ja kuviakin iso kasa.
Elsa pitkästä aikaa agiliitämässä (14.5.) Niin, kuten tuossa aiemmin kirjoitin aloin kisakentän laidalla lauantaina epäillä, että onkohan Elsan innostus agilityyn häipynyt pentujen myötä. Eilen jo sain esimakua siitä että EI TODELLAKAAN OLE, sillä otin Päivin niityllä muutaman hyppyesteen testatakseni että pysyykö ne rimat ylhäällä. Ja pysyihän ne! Elsan tissit ovat palautuneet ihan älyttömän nopeasti, vähän enää takatissit roikkuvat mutta muutoin ei koirasta juuri huomaa jälkiä pennutuksesta kun se on tässä ehtinyt saada taas lihaakin luittensa ympärille.Eli tänään sitten ajelimme töitten jälkeen kentälle tarkoituksena katsoa mitä touhusta tulee. Eikä tarvinnut kun parkkiksella koira päästää autosta, niin jo oli raivopää taas entisellään ja alkoi heti vetää kohti kenttää
 Pari kinkkistä ratapätkää reenattiin ja täytyy sanoa että Elsa meni pitkästä tauosta huolimatta oikein hyvin! Keinulle menossa ei haparointia (joskin välillä hidastelua lopussa) ja mikä parasta: keppien sisäänmeno onnistui yhtä poikkeusta (oma kämmi) lukuunottamatta joka kerta ja ilman kädellä auttamista, JESS! Kunpa se menisi kisoissakin tai siis kunpa MINÄ antaisin sen mennä enkä hermoillessani änkeisi sitä liiaksi neuvomaan kun osaahan se sen jo! Mitä tulee meikäläiseen, niin tauko ja koirattomuus (lue: myös lenkittömyys, sillä ilman koiraahan EN lenkkeile!) eivät tehneet hyvää  Tiedän että olen jo aikaisemminkin ollut liian hidas ohjaaja Elsalle ja kisoissa onnistuneet suorituksemme on pelastanut useimmiten se, että Elsa kuuntelee todella hienosti eikä sinkoile väärille esteille jos olen jäljessä. Noh, vannomatta paras - seuraavissa kisoissahan voi sitten taas tapahtua ihan mitä vaan.Tokoakin otin välillä muiden liidellessä, mutta koira kävi vähän turhan kuumana eikä jaksanut keskittyä kunnolla liikkeisiin vaan reenailu meni enemmänkin sähläämiseksi. Lopuksi otin vielä lyhyen paikallaolosession kentän laidalla toisen koirakon treenatessa (kamala temppu!), mikä tuntui olevan paha paikka Elsalle mutta hienosti se pysyi ja palkkasinkin ja vapautin koiran ennen kuin se ehti keksiä ottaa hatkat ja lähteä myös liitelemään...
Mutta summa summarum: Kivaa oli olla pitkästä aikaa reenaamassa, nähdä muita reenikavereita ja heidän hienoja (ja hurjasti edellisestä näkemästäni edistyneitä) suorituksiaan sekä huomata että ei ne koiran taidot mihinkään ole hävinneet tauosta huolimati. On mulla vaan hieno koira
 Kaiken kukkuraksi sain illalla vielä kuulla hienoja uutisia koerintamalta: Ihqu reenikaverimme & hoitokoiramme Topi on tänään suorittanut BH-kokeen hyväksytysti Ylöjärvellä ollen toinen gööttiuros Suomessa joka BH-tittelin on saavuttanut. Mahtavat onnittelut Stiina & Topi!!
 (Foto: Kaisa Porri) Toukokuisia kuulumisia Pääsimme Elsan kotiuduttua taas normaaliin elämänrytmiin. Heti lauantaina 5.5. kävimme lenkillä Elsa Inka-kaverin ja Sadun kanssa. Tekipäs hyvää pitkästä aikaa kunnon reipas metsälenkki Lenkin jälkeen paistattelimme päivää ja paistoimme makkarat, jonka jälkeen menimme pentuja katsomaan. Ne olivat saaneet hienon ulkotarhan ja sinne vähän arvokkaammasta materiaalista rakennetun upean kopinkin, jonne ryhmä oli kotiutunut oikein mukavasti. Pennuilla on kyllä mahtavat oltavat siellä kun saavat telmiä nurmikolla ja pääsevät välillä huilimaan sisätiloihin. Sunnuntaina 6.5. kului puoli päivää koiratouhuissa: Aamulla menimme Villen ja Kikan kanssa Levekin kentälle katsomaan luonnetestiä. Näimme kolmen göötin suoritukset, joita oli todella mielenkiintoista katsella ja huomata se tosiasia, että yhteispisteisiin ei pidä liikaa tuijottaa vaan enemmän tiettyjen osa-alueiden pisteisiin. Niistäkin näkemästämme koirasta kukin sai lähes samat pistemäärät, mutta pisteet jakautuivat kullakin koiralla eri tavalla. Saapa nähdä miten Elsan käy sitten kun se aikanaan testataan.Kentältä ajelimme Tampereelle, jossa oli puolestaan Toko-kisat ja juuri ehdimme paikalle ennen Topin ja Stiinan suoritusta avoimessa luokassa. Tämä oli heidän ensimmäinen kokeensa AVO-luokassa ja sen vuoksi halusinkin mennä katsomaan, että mitä kaikkea siinä pitää osata kun se on meilläkin tähtäimessä sitten joskus... ehkä
  Maanantaina 7.5. oli tuttuun tapaan Villellä jalitsutreenit ja tiistaina 8.5. oli illalla Villen kaverin Iiron synttärit keilailun merkeissä. Myös tiistaina alkoi eskarissa uintitouhu, eli ti-ma joka eskaripäivä lapset pääsivät Nokian uimahalliin pulikoimaan ja uimaoppeja saamaan. Alkuun vähän mietin että kuinkahan Ville jaksaa keskittyä uimaopetuksessa kun hän osaa jo uida, mutta hyvin oli jaksanut ja kivaa oli ollut - tosin iltaisin huomasi että poika oli tavallista väsyneempi; kukapa ei olisi  Torstaina 10.5. vietiin Elsa töitten jälkeen Annelle hoitoon sillä koululla oli äitienpäiväkonsertti, jossa kaikki luokka-asteet eskareista alkaen esiintyivät. Kyllä tuli tippa silmään eskarilaisten äidistä kertovan laulun aikana, ja puolestaan kylmiä väreitä ihastuksesta kuutosluokkalaisten hienoon esitykseen Idols-biisistä "Popmusiikkia". Kerrassaan upea konsertti!!
Perjantaina tulivat Anne, Ari ja Toni meille pihahommiin - tai no pojat kyllä pelailivat ja niin mukavaa oli että Toni tahtoi jäädä yöksikin
 Villen isäkin
 tuli kolmen kuukauden tauon jälkeen  Suomeen pe-la välisenä yönä, ja he jäivätkin nukkumaan lauantaiaamuna 12.5. kun minä vein Tonin kotiin ja lähdin Elsan kanssa katsomaan Takujen agilitykisoja Hervantaan. Ja se herääminen kannatti, sillä näin gööttien tekemänä (Ansa, Hulda & Liekki) yhteensä neljä upeaa 5-tulosta sekä sokerina pohjalla Ansan ensimmäisen nollaradan, jolla he Evan kanssa sijoittuivat toisiksi. ONNEA!! Elsa oli radan reunalla yllättävän hiljaa ja ihmettelinkin jo että kas kun se ei hinkua yhtään nyt radalle, että onkohan sillä mennyt into lajiin tyystin mammaloman aikana. Vaan enpä silloin tiennyt kuinka väärässä arvailuineni olinkaan... Kisojen jälkeen käytiin ottamassa pennuista kuvia ja sen jälkeen pakkasin ryhmä-rämän auton takaluukkuun häkkiin ja Elsa-mamman turvaksi häkin viereen ja hurruuttelimme 3 km matkan kotiimme. Olin tilannut kasvimaan muokkauksen ja sen myös sain Kuvapläjäys tapahtumien kulusta tulee hetkenä minä hyvänsä... Pennut olivat kaikki tosi reippaita ja sään ollessa mukavan aurinkoinen
ja lämmin, ne viihtyivät hyvin aidatulla pienellä takapihallani. Tulipahan samalla testattua pihan "pennunpitävyys" - eli jos siinä kuusi pentua pysyy karkaamati niin kyllä siinä taatusti sitten aikanaan yksi pentukin pysyy Meillä kävi yksi jos toinen tuttu ja naapuri  niitä ihastelemassa ja kaikki kävijät otettiin iloisella hännänheilutuksella vastaan.Illalla piti vielä jännittää Euroviisuja, pidettiinhän ne historiallisesti täällä SUOMESSA! Onneksi Serbia voitti eikä Ukraina...
    Sunnuntaina oli ÄITIENPÄIVÄ, ja minua muistettiin ja sain herätä heleään kaksiääniseen lauluunkin Kävimme laulajien sekä Annen & Tonin kanssa Sääksjärven Hymyilevässä Hevosessa äitienpäivälounaalla, minkä jälkeen Ville lähti isänsä kanssa lomareissulle kohti Pohojanmaata ja sukulaisia ja me käytiin lenkillä ja sen jälkeen pentusia taas moikkaamassa.Ja taas piti jännittää ilta tv:n ääressä katsellen jääkiekon MM-kisojen loppuottelua Kanada-Suomi, joka valitettavasti päättyi tappioksemme 4-2 mutta onhan hopeakin hieno saavutus!
Elsa palaa kotiin (4.5.) JIHAA, Elsukka tuli tänään kotiin! Ja sekin tuntui olevan mielissään asiasta kun ei näyttänyt mitenkään että olisi haikaillut pentusten perään. Ruokahalua riittää - saas nähdä jääkö ahneudesta pysyvä tila ennen niin ronkelille koiralle - ja Elsa tuntui olevan mielissään päästessään taas saunaan, leikkimään Villen kanssa ja viettämään rauhallista, lapsetonta elämää välillä Koska Elsan tissit vielä roikkuvat aikalailla, ollaan reenattu olohuonetokossa mm. avoimen luokan seisomista, luoksetuloa, noutoa ja uutena metallikapulan noutoa. Yllättävän hyvin sekin alkoi sujua ja Elsa otti heti kapulan suuhun kun sanoin sille "kiitos". Käsky tarkoittaa meillä sitä, että Elsa ottaa lähinnä sitä olevan esineen suuhunsa ja antaa käteen. Tämä taito on oiva apu esim. kun pelaamme Villen kanssa Yatzya ja noppa putoaa lattialle - Elsa tuntuu olevan oikein pöydän lähettyvillä kytiksellä että koska saa tuoda pudonneen nopan meille
Wapun jälkeisiä kuulumisia
Pennut kasvavat ja kehittyvät kohisten. Ollaan taas parina päivänä päästy Villen kanssa hoitelemaan niitä ja kyllä sielä helposti saisi kulumaan kaiken vapaa-aikansa - siitäkin huolimatta että puhjenneet naskalihampaat juuri saaliinsa kimppuun iskeytyvän petoeläimen lailla puristuneena varpaisiin ei ehkä ole niitä kaikkein miellyttävämpiä tuntemuksia Micke oli meillä viikonloppuna yöhoidossa ja täytyy sanoa että siitä on kehittynyt fiksu ja rauhallinen nuorimies, joka otti rennosti eikä turhia riekkunut. Toki kun se pääsi sunnuntaina Manun (joka taitaa saada kaikista hoidokeistamme kaverin ja varmaan toivoisi että voisimme joskus tuoda sille peuhukaveriksi jonkun muunkinrotuisen koiran
Torstaina Ville meni Lielahteen mummolle yökylään ja piti perjantaina vapaapäivän. Ohjelmassa oli rullaluistelua (poika se päästeli 2,5 km lenkin) ja etanoiden Lauantaina meillä poikkesivat kahveella
Oswald oli taas viimeksi heti Villen kimpussa, nyt sain muutaman kuvankin parivaljakosta Elsa tulee varmaan tällä viikolla kotiin, mitä tietenkin odotamme täällä jo kovasti
|
Wappua vietettiin rauhallisissa merkeissä ystäviemme luona Kangasalla. Kiitos paljon yösijasta ja kestityksestä, Mia - seuraava kerta sitten meidän luona 
keruuta kukkapenkeistä, eli niin huvi- kuin hyötyliikuntaakin.
Villen Annamari- ja Petri-serkut vanhempineen, he kun olivat menossa Seutulaan ja sieltä 
. Mukavaa nähdä sukulaisiakin välillä, kun tuota välimatkaa on 400 km niin ei tule kovin usein kyläiltyä puolin eikä toisin.
lisättyä |
|
