Nyt kun olemme viettäneet koiratonta aikaa, niin meillä on ollut ilo saada hoitaa kavereiden koiria.

Ensin oli alkuviikolla muutaman päivän vanhat tutut Topi ja Limppu hoidossa. Sitten viikonloppuna meille tuli hoitoon agilitykaveri, nuori ja oikein eloisa Moona-tyttönen, joka ei ole ennen meillä hoidossa ollutkaan. Moona on ystävällinen ja leikkisä neiti, joka tykkäsi varsinkin vetoleikeistä ja pallon hakemisesta. Lähdimme koko laumana kylään Villen jalkkiskavereille, jossa oli Moonallakin kaverina Manu, ja heistä tulikin heti tosi hyvät peuhukaverit, niin kuin kuvista huomaa.

Ensi lauantaina tulee Micke yökylään, joten koiratouhuja ja -lenkkeilyä tiedossa silloinkin

   =      

Tässä tulee amatöörin kertomus siitä, minkälaista on olla mukana ensi kertaa koiran synnytyksessä. Tekstissä myöhemmin mainittu A = amatööri (minä) ja K = kokenut kasvattaja (Päivi).

Elsa oli muuttanut Cimillan-kenneliin K:n hoiviin jo talvilomareissumme aikana, mutta tuli vielä sunnuntaiksi 25.3. kotiin vuorokaudeksi. Ruoka maittoi edelleen hyvin ja A:ta ihmetytti , kuinka Elsa vielä ketterästi lastinsa kanssa hyppi sänkyyn ja sängystä alas! A:n oli kyllä aikomus sitä sinne nostella, mutta koirapas olikin niin nopea ettei A aina ehtinyt sitä jelppimään.

Maanantaiaamuna 26.3. A vei sitten Elsan takaisin ja sinne se jäi kiltisti kuin tietäen, että tämä on se paikka jossa synnyttäisi pentunsa. Elsalle tuli silloin kahdeksan viikkoa täyteen ensimmäisestä astutuksesta, ja siis 63 vrk tulisi täyteen viikon kuluttua 2.4.

Koska A tiesi, että synnytys saattaisi tapahtua jo muutaman päivän sisällä, hän oli sopinut Villelle yöhoitopaikkoja etukäteen varmuuden vuoksi. Torstaina 29.3. aamupäivällä K & A viestittelivät  ja K kertoi, että Elsa läähätti enemmän, oli levottomampi kuin aiemmin ja vatsa oli valahtanut alemmas. A jo innostui että jokohan kohta tulee hälytys ja varautui jo lähtemään kesken päivän töistäkin pois. Kuitenkin iltapäivällä tuli viestiä että tilanne onkin mennyt toiseen suuntaan ja Elsa on kovin rauhallisena, joten A arveli että tuskinpa tänään mitään tapahtuukaan. Kunpa ei menisi viikonlopulle kun on aina hankalampi saada eläinlääkäriä jos tarvis.

Mutta sitten, illalla klo 21 A sai K:lta viestin, että Elsa näyttäisi alkavan synnyttämään!

A menee ihan paniikkiin; soittaa pikaisesti Villen tulevaan yöhoitopaikkaan että kohta tullaan ja sitten muuten vaan hermoilee ja panikoi ja vain pyörii ympäriinsä . Kuulemma jännittää tämä tilanne enemmän kuin silloin 6 vuotta sitten kun itse oli lähdössä synnyttämään! A saa kuin saakin pojan kamat kasaan ja ei mene kuin reilu vartti niin Ville on jo kaverin kyydissä menossa heille yökylään.

A laittaa K:lle viestiä että tulossa ollaan , koska kuvittelee että pian on varmaan jo pennun pää näkyvissä! Ottaa kamerankin mukaan aikomuksena videoida ainakin osa synnytystapahtumaa. K rauhoittelee että eipä hätiä mitiä, saattaapi kestää vielä jokusen tunnin ennen kuin mitään tapahtuu. A:ta huvittaa hötkyilynsä mutta ajelee silti jo K:n luokse.

Klo n. 21:30 A saapuu K:n luokse. Elsa tulee innoissaan ovelle vastaan ja kiljuu eikä meinaa nahoissaan pysyä jälleennäkemisen riemuissaan . Sitten pian tuleekin synnytyspoltto. Elsan jo muutenkin valtava vatsa pullistuu vielä valtavammaksi hetkeksi, koira äheltää, ja sitten tilanne rauhoittuu. Polttoja tulee vähän väliä. Elsa läähättää , kuopsuttaa ja petaa kaikkia peittoja ja pyyhkeitä mitä vain kynsiinsä saa. Kunnes taas pysähtyy uuden polton alkaessa.

Tätä jatkuu tunnin verran. Välillä A käyttää Elsan pissalla, mutta tuo sen jälkeen hätäseen koiran sisälle kun taas tulee uusi poltto. A nääs pelkää ettei pentu vaan tupsahda maailmaan ulkosalle. Sisällä Elsa oksentaa, moneen kertaan, vaahtoa ja limaa. Ja näyttää tosi huonovointiselta 

Klo 22:30 jälkeen alkaa näyttää siltä (siis K sanoo, eihän A ymmärrä mistään mitään ) että kohta taitaa ensimmäinen pentu tupsahtaa maailmaan. Sitten ruiskahtaa kirkasta nestettä peitoille. Vähän ajan kuluttua K sanoo että pennun jalka näkyy, mutta se vetäytyi takaisin sisään. A on ihan varma että pentu ei tästä selviä kun on syntymässä ”väärin päin" . Hän tietää että ihmisvauvalle on aina suurempi riski sattua jotain jos se syntyy perätilassa, ja kuvittelee että koirilla on sama juttu ja ajattelee jo pahinta. K ei näytä hermostuvan, vaikka antaakin ymmärtää että pennun olisi hyvä kohta päästä syntymään.

Klo 22:45 seuraavalla poltolla pennusta tuleekin enemmän näkyviin. Elsa katsoo peräpäätään ja ihmettelee että mikäs sieltä on tulossa . K auttaa loppupennun pois ja taitavasti rikkoo kalvot. Pian perässä tulevat jälkeiset, mukava verensekainen ”klimppi” jonka Elsa pistelee antaumuksella vauhdikkaasti poskeensa. Onneksi ihmiset eivät tee noin, A tuumailee . Sen jälkeen Elsa alkaa nuolla pentua joka on kuin onkin – vastoin kaikkia A:n kauhunsekaisia ennakkoajatuksia – terhakasti elossa ! Jippii, ensimmäinen pentu saatu turvallisesti maailmaan! A oli yllättynyt ettei Elsa vinkaissut kun ensimmäinen pentu syntyi, sillä hän oli odottanut melkoista kiljuntaa kun muistelee millaista meteliä koira piti astutushetkellä!

K kuivaa pentua talouspaperilla ja auttaa sen tissille. Ensimmäinen tulokas on tummanharmaa tyttö. ”Siinä tuli ainakin sulle se tyttö”, K sanoo ja A ilahtuu (Hyvä Elsa; niinhän me sovittiin että teet meille sen tyttöpennun! ).

Elsa saa hetken levätä , mikä tosin häiriintyy siitä että se oksentaa syömänsä jälkeiset. Pentu punnitaan, painoa 220 g ja tutkitaan muutenkin tarkemmin; tässä pennussa ei näytä olevan yhtään valkoista.

Vajaan tunnin päästä alkaa uudet poltot. Elsa alkaa taas pedata, aika rajustikin, ja on selkeästi hämillään että mitä pitäisi tehdä kun on tuo pienikin tuossa. Yrittää nostaa pentua hampaillaan, varmaan siirtääkseen suojaan jonnekin. K ottaa pennun turvaan  pyyhkeen sisään, jossa se pysyy lämpimänä. A miettii että kuinka nämä synnytykset hoituvat silloin kun ei ole ihmistä siinä apuna, että tietääkö kaikki emot mitä niiden kuuluu tehdä.

Klo 23:45, tasan tunnin päästä ensimmäisestä pennusta, syntyy seuraava pentu. Kun on röörit auenneet niin eihän siinä kuulu kuin ”flop” ja sikiöpussissa oleva pentu tupsahtaa peitolle. Taas tutut alkutoimenpiteet, K on vielä imenyt pennuilta mahdollista limaa kurkusta ennen kuin on alkanut niiden kuivaamisen. Elsa syö tämänkin jälkeiset mutta niitä ei onneksi oksenna. Tulokas oli vaaleammanharmaa poika, jolla painoa 225 g.

Sitten alkoikin tapahtua todella nopeaan tahtiin. Melkein heti kun pentu oltiin saatu tissille, alkoivat Elsalla uudet poltot ja piti taas ottaa jo syntyneet pennut turvaan vaikka Elsa taas meinasikin itse hoitaa asian yrittämällä ottaa pennun suuhunsa.

Klo 00:00 syntyi seuraava pentu, josta näki heti että sillä oli asiat huonossa jamassa : naama oli aivan harmaa eikä se syntynyt sikiöpussissa eikä istukkaakaan tullut, vaan lähes koko pentu oli ihmeellisen limaisen tahman peittämä (sikiöpussi/istukkamönjää?). Sitä ei ollut mitään järkeä yrittää elvyttääkään, koska se oli selkeästi ollut kuolleena jo jonkin aikaa. Ei edes viitsitty katsoa kumpi se olisi ollut, vaan se laitettiin sivuun ja käärittiin paperiin. Hyvänkokoiselta tuo näytti, mutta kuolinsyy jää ikuiseksi mysteeriksi niin kuin aina välillä on tapana käydä. Elsa ei näyttänyt olevan asiasta millänsäkään että yksi pentu ei tullutkaan hänen putsattavakseen.

Eikä ihme, sillä jo klo 00:10 syntyi seuraava pentu, 220 g painava uros. Elsa söi taas jälkeiset. Nämä kolme pienokaista saivat olla hyvän aikaa rauhassa tissillä ja Elsa levätä kovan urakan jälkeen, vaikkakin tiesimme vatsan koosta päätellen, että vielä siellä masussa on ainakin yksi pentu. Aikamoinen ruuhkahuippu siinä olikin kun syntyi 3 pentua 25 min:ssa!

Tässä vaiheessa A tajusi sen tosiasian, että voi unohtaa synnytyksen kuvaamisen  videokameralla. Siinä on jopa amatöörillä kädet täynnä töitä suojella muita pentuja kun seuraava on tulossa uunista ulos. Elsa kun ei ehdi niihin keskittyä kun sille tulee polttoja ja voimakas tarve pedata. A otti kuitenkin tässä välissä muutaman valokuvan  kolmikosta ja emästä.

Nyt alkoi vähän jännittää, että onko jäljellä oleva(t) pentu vielä elossa, kun kerran jo yksi kuollutkin syntyi . Sitä saimmekin jännittää kaksi tuntia  edellisen pennun syntymästä, ennen kuin Elsalla alkoi olla taas polttoja.

Yritimme laittaa Elsaa pentulaatikkoon, mutta se oli sille ja sen riehakkaille ”synnytysrituaaleille” (armoton petaaminen) selkeästi liian pieni paikka, sillä se halusi enemmän tilaa ja niinpä päästimmekin sen takaisin peitoille lattialle ja otimme pennut sivuun petaamisen alkaessa.

Klo 2:10 syntyi seuraava pentu, pieni narttu ilman sikiöpussia eikä jälkeisiäkään tullut. A oli aivan varma  että nyt tulee Elsalle paha tulehdus kun jälkeiset jäi mahaan. Onneksi älysi pitää suunsa kiinni eikä joka asiasta hermoillut, ainakaan ääneen  Tytöllä oli painoa 180 g, väriltään se oli tummanharmaa ja sillä oli rinnassa ja etutassuissa valkoista. Pienestä koostaan huolimatta se oli heti terhakkaana tissillä ja tuntui tietävän mitä tehdä.

Taas tuli taukoa, Elsa pääsi käymään ulkona ja sai levätä . Silti näytti siltä, että kyllä siellä vielä yksi pentu voisi olla. Niinpä K lähti välillä omaa vauvaansa ruokkimaan, mutta kun uudet poltot vähän klo 3 jälkeen alkoivat ja vedet tulivat, A hälyytti heti K:n apuun hätiin ettei vaan tapahtuisi jotain arvaamatonta. Hän kun tunsi olevansa niin tumpelo, ettei varmasti olisi osannut toimia oikein tosipaikan tullen.

Klo 3:25 näkyi pennun pää aukossa, ilman kalvoja, mutta supistus puristi sen takaisin sisään. A oli varma että nyt se on tämän pennun menoa; muistihan hän lukeneensa pennutuskirjasta vuosimallia 1970 että pentu voi tukehtua jos on liian kauan synnytyskanavassa ilman kalvoja. Ehkä ei kuitenkaan ollut järkevää lukea opusta liian vakavasti ja koko ajan pelätä pahinta. Amatööri mikä amatööri! Mukavaa oli huomata K:n rauhallisuus ja hötkyilemättömyys, se varmasti vaikutti Elsaankin. Pitihän A:nkin siinä itsekin esittää muka rauhallista, vaikka olikin tosiasiassa todella jännittynyt .

Pentueen suurin pentu, 250 g painoinen poika oli syntynyt. Ei meinannut heti alkaa imemään mutta kyllähän sekin alkoi hetken kuluttua sujua.

Elsa rauhoittui pentulaatikkoon hoitamaan viisikkoaan ja lepäämään ansaitusti rankan urakan jälkeen. Vatsakin näytti niin pieneltä että arvelimme pesueen olevan tässä. A kerkesi jo laittaa Elsan lähimmille ihmisille viestiäkin  että 3u+2n on elossa ja toistaiseksi kaikki sujuu hyvin.

Vaan kuinkas sitten kävikään…

Klo 5:40, K:n ollessa omaa lastaan ruokkimassa, Elsa purskautti vihreät vedet pentulaatikkoon. A ”tiesi” että nyt on hätä eikä saa hukata yhtään aikaa, ja kävi taas huhuilemassa K:n alakertaan avukseen. Polttoja ei kuitenkaan heti alkanut kuulua, ja niinpä A lähti käyttämään Elsaa pissalla josko liikunta saisi pennunkin kohdussa liikkeelle ja poltot taas aktivoitua. Irtosipa siinä ulkona hihna A:n kädestä ja Elsahan meinasi lähteä viipottamaan pissaamisen jälkeen ihan eri suuntaan kuin missä ulko-ovi oli. Saattavat kuulemma hätäpäissään yrittää vaikka kiven koloon pykätä pentunsa nuo nartut  A sai kuitenkin koiransa kiinni ja ehtipä siinä yksi polttokin tulla ennen kuin he kiireesti tulivat takaisin sisälle.

Pennutkin olivat jo nälissään ja kylmissään ja kiljuivat kuorossa. Elsa yritti taas pedata mutta oli ressukka ihan sekaisin kun tuli uusia polttoja mutta olisi samalla pitänyt pystyä pentuja hoitamaan. Niinpä se teki jotain varsin hassua: pentulaatikossa nosti kuonon kohti kattoa ja alkoi ulvoa ”suden ulvontaansa” ja olisi varmaan jatkanut sitä pitempäänkin, ellei K & A olisi sitä kieltäneet.

Tiedä sitten mitä Elsa tuolla meinasi, mutta aiemmin se on harrastanut samaa mm. pari vuotta sitten autossa  herättyään pökerryksissä lonkkakuvausnukutuksen jälkeen, tammikuussa autossa kun Amor-sulho oli kyydissä (häkissä takaluukussa) ja Elsa haettiin hoitopaikasta takapenkille eikä se nähnyt Amoria mutta varmasti haistoi, sekä lukuisia kertoja agilitymaneesilla kun se on joutunut näköyhteyden ulottumattomissa odottelemaan ohjaajansa rataantutustumista hylättynä ja aivan yksin sidottuna tolppaan… 

Vihdoin klo 5:55, eli 15 min vihreän veden tulemisesta, syntyi niin ikään ilman kalvoja ja istukkaa 215 g painoinen uros joka oli onneksi hengissä ja näytti kaikin puolin olevan kunnossa

Sen jälkeen Elsa ruokkosi itseään melko pitkään, joten koskapa sille ei myöhemminkään tullut mitään oireita niin K & A arveli, että josko se olisi siinä sitten pistellyt poskeensa ne sisään unohtuneet jälkeiset.

Täytyy sanoa, että kokemus oli mahtava vaikkakin rankka! Kaiken kaikkiaan synnytys ensimmäisestä viimeiseen pentuun kesti 7 h 10 min . Pari tuntia vielä A oli Elsan ja pentusten seurana niin K sai hetken levätä, sitten hän lähti kotiin virittelemään itsestään ”hyvin nukkuneen” näköistä ja paineli muutamaksi tunniksi töihin. Tehokkaasta työnteosta ei voi puhua mutta tulipahan käytyä

Elsa ressukka oli vähän sekaisin aluksi; se oli vinkunut A:n perään eikä ollut meinannut ensin alkaa hoitaa pentujaan, mutta onneksi rauhoittui jonkin ajan päästä ja tajusi mikä sen uusi roolinsa äitinä on.

Ilman muuta A aikoo osallistua synnytykseen toistekin, mikäli sellainen mahdollisuus hänelle suodaan, mutta ei silti katso olevansa vielä valmis hoitamaan itsenäisesti koko prosessia vaan jättää sen homman suosista kokeneemmille