Tässä pikaiset kuulumiset ennen neljän päivän mökkilomalle lähtöämme. Elsassa ei ole vielä nähtävissä ulkomuodollisia muutoksia, mutta ruokahalu on viimeiset pari päivää ollut melko huono. Eilen ei edes tullut nuuhkaisemaan aamuruokaansa, joka viimeiset kolme viikkoa on maistunut tosi hyvin. Asiaan kai kuuluu että pahoinvoinnin iskiessä ruokahalu vähenee. Edit: Kuulin juuri Elsan hovihoitajalta Annelta, että edelleenkään ei ole aamuruoka kelvannut ja koiruus on oksentanut nyt 3 kertaa...

 

Kävimme pikkulenkillä eilen iltasella ja Elsan kaveri Ässä oli erittäin kiinnostunut siitä; vikisi ja yritti kosiskella Elsaa, yrittipä kerran hypätä selkäänkin. Uros kyllä käyttäytyi ihan kuin nartulla olisi parhaat päivät menossa - tosin vastapuoli oli asiasta eri mieltä ja ärähtelemällä yritti karkoittaa kosiskelijaansa  Kuulemma tämä voisi olla hyvä merkki, joten täytyy toivoa parasta.

 

Seuraavan kerran palaamme linjoille ensi viikon puolessavälissä, toivottavasti silloin olisi jotain kunnon uutisiakin kerrottavana

 

Tänään on kulunut tasan kolme viikkoa ensimmäisestä astutuksesta. Elsassa en ole vielä havainnut mainittavaa vatsan kasvua, mutta ruokahalu sen sijaan on ollut melkoinen jo reilut kaksi viikkoa  Entisestä, ajoittain ronkelista Elsasta ei ole kuin muisto vain; niin ahnaasti se nykyään syö ruokansa ja tulee jopa kytikselle keittiöön kun siellä jotain touhuan - mikä häntä aiemmin ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Eihän tuo nyt mitään vielä todista että pentuja olisi tulossa, mutta toivossa on hyvä elää...

 

Lisäksi Elsan hellyydenkipeys on lisääntynyt, se tykkää tavallista enemmän tulla syliin ja kellahtaa usein jalkoihin rapsutettavaksi.

 

Pahoinvointia ei ole vielä ainakaan ollut, ja motivaatio treenata on ollut entisellä tasolla eli korkea. En sitten tiedä onko Elsalla jonkinmoista pahaa oloa vaikkei oksentanut olekaan, sillä se on ollut viime aikoina vähän äksy toisille koirille. Esim. eilen sai sen huomata meille hoitoon tulleet Topi ja Limppu, joista nuorempi varsinkin yritti olla Elsalle mielin kielin kun he yleensä alkavat rajut painit viimeistään parin tunnin päästä hoidokkien meille tulosta. Limppu ei voinut ymmärtää miksei ennen niin innokas leikkikaveri enää leikikään mun kans vaan näyttelee vaan hampaitaan vaikka kuinka yrittäisin varovasti suostutella... (katso "hieman" ylivalottunut kuvasarja).

 

 

 Tänään oli Villellä varsin liikunnallinen päivä; LeKi Salamat osallistuivat turnaukseen Valkeakoskella, jossa joka joukkue pelasi kolme ottelua.

 

Vastassa olivat ToPa (Toijalan Pallo) sekä kaksi VaNl:n joukkuetta (Valkeakosken Nappulaliiga). Vastukset olivat kovatasoisia, sillä he olivat vuotta vanhempia, ja meidän joukkueen nuorimpia junioreita (2001 synt.) jopa kaksi vuotta vanhempia.

 

Silti LeKin pojat taistelivat tosissaan ja jaksoivat hienosti pelata loppuun saakka. Ville oli ensimmäisessä pelissä ekan puoliajan molarina ja viimeisessä pelissä vähän aikaa lopussa. Kentällä Ville ahkeroi ihailtavasti tehden muutaman kavennusmaalin LeKille. Valitettavasti tällä kertaa tuli tappio jokaisessa ottelussa, mutta varmasti kun seuraavan kerran pelataan samanikäisiä vastaan on tahti taas toinen

 

Lopuksi kaikki saivat vielä Hippo-mitalit kaulaansa, ja iloisilta - mutta väsyneiltä - pojat näyttivät tappioista huolimatta lähtiessään kotimatkalle.

 

Kuvapläjäys - joskaan ei niin hyvälaatuinen - löytyy täältä.

Villen isä Mauri tuli Suomeen lomalle 4. helmikuuta ja he lähtivätkin heti sunnuntaina pohojammaalle tapaamaan sukulaisia. Elsan kanssa lähdimme heidän lähdettyään nauttimaan upeasta pakkaspäivästä, otimme lenkin jälkeen vähän tokoa ja vielä myöhemmin kävimme "Eslailemassa"

 

Seuraavalla viikolla Elsa saikin nautiskella (= kainalossa oloa, rapsutuksia ja lenkkeilyä) ystäväni Annen luona päivät kun itse tein pitkää päivää töissä kerrankin kun oli Villestä vapaata.

 

Perjantaina 9. päivä tuli ystäväni Katja meille Hesasta viikonlopun viettoon. Perjantai-iltana tyhjensimme Villen huoneen (ja oli helppo heittää jätesäkillinen "romua" pois kun isäntä itse ei ollut paikalla ) niin että toisen ystäväni mies pääsi heti lauantaiaamuna maalaushommiin. Me suuntasimme aamulenkin jälkeen auton keulan kohti Ideaparkia, jossa vierähtikin helposti kolmisen tuntia huonekaluliikkeitä kierrellessä, pikkushoppailuja tehdessä sekä lopuksi vielä Kiinalaisen ravintolan seisovan pöydän antimista nautiskellessamme. Remonttireiska oli sillä välin saanut huoneen seinät uuteen väriin, ja ne näyttivätkin tosi kivoilta. Illalla kävimme Katjan kanssa vähän kaupungilla pyörähtämässä, ja sunnuntaina aamupäivällä remppatouhu jatkui. Edessä oli parven kokoaminen ja tavaroiden paikoilleen laittaminen. Helposti siinä vierähti koko päivä ja viiden jälkeen veimme Katjan Lempäälän juna-asemalle. Kuvia entisestä ja nykyisestä huoneesta löytyypi täältä.