Jopas pääsi kuukausi vierähtämään niin ettei juuri tänne tullut kirjoiteltua mitään. Noh, syykin oli ihan "oikea", eli minulta leikattiin umpilisäkkeen tulehdus 5.11., mikä aiheutti erinäisiä erityisjärjestelyitä elämässämme .

 

 Olihan tuona samaisena päivänä Villen edustaman  jalkapallojoukkueen (Lempäälän Kisa) suuri päättäjäistapahtuma, jossa meidän joukkueemme oli vastuussa puffetin pitämisestä. Minulta meni tuo tilaisuus sivu suun, mutta tokihan muut vanhemmat ilman minuakin pärjäsivät vaikka olivatkin touhussa ensikertalaisia, ja vaikka edellisenä päivänä, ennen sairaalaan lähtöäni, olikin pikku paniikki saada tarvittavat materiaalit ja ohjeet annettua talkoolaisille eteenpäin.

 

Pääsin onneksi sairaalasta pois leikkausta seuraavana päivänä (sain vihdoin NUKKUA rauhassa kun eihän se tarkkailuosastolla onnistunut), mutta Ville oli ystävälläni Annella vielä pari päivää hoidossa ja Elsa ystävälläni Kirsillä, jotta sain levätä. Seuraavan sunnuntain agilitykisoihin Elsa onneksi pääsi; kiitos ystäväni Stiinan, joka lupautui ohjaamaan koiraani kisoissa. Elsa kun menee esteitä varmaan kenen kanssa tahansa - kunhan minä en ole paikalla

 

Koirakaveripuolella on ainakin ollut mukavan aktiivinen kuukausi; Päivin kanssa lenkkeilimme melkein päivittäin heti kun olin siinä kunnossa että pystyin kävelemään, ja lenkin päälle kahvittelimme  ja Piru & Elsa jatkoivat painejaan sisällä. Oli meillä hauskaa kun keskellä metsää rämmimme (silloin OLI vielä lunta!) koirien kanssa - toinen mahavaivaisena ja toinen masuasukkiansa kantaen - ja mietimme, että jos jommalle kummalle sattuu jotain, niin toinen ei kyllä pysty jeesaamaan vaan olisi pakko soittaa MediHeli paikalle  Onneksi lenkit kuitenkin sujuivat hyvin ja niiden ansiosta (hehe) Päivikin sai poikalapsen synnytettyä 21.11. lapsen isän Mikan jeesatessa (ainakin henkisenä tukena).

 

Sitten meillä on ollut myös Pirun velpojat Limppu ja Micke hoidossa ja Elsa on saanut niistäkin kivasti vastusta niin paini- kuin vetoleikeissäkin. Mukavaa, kun Elsa saa välillä leikkikavereita, se kun on itse niin leikkisä eikä ole moksiskaan meille tulevista koiravieraista. Tapasipa Elsa pikaisesti siskonsa Agdankin ja sukulaispoika Eetun, kun kasvattaja-Anne & Markku kävivät kyläilemässä.

 

Villen isä , Mauri, oli sairaslomani aikana Suomessa pari viikkoa, ja kävivätpä he Villen & kumppaneiden kanssa Rukallakin korkkaamassa tämän talven laskettelukauden - tosin talvesta ei tällä hetkellä ole kuin muisto vain, sillä lunta on enää todella harvassa näiden jatkuvien +6-8 C lämpötilojen vuoksi .

 

Nyt on onneksi toivuttu leikkauksesta, palasin töihin maanantaina ja viikonlopuksi lähdemme  Pohjanmaalle Villen serkkuja tapaamaan ja viemään kummilasten joululahjat .

 

 

SUURKIITOKSET vielä kaikille teille ihanille ystävilleni, jotka autoitte minua tavalla tai toisella sairaslomani aikana !!!