Perjantaina 12.10. koitti Villella ja minulla kauan odotettu paiva; lahtisimme lentamaan Ameriikkaan, jossa tapaisimme ensin Villen isan Orlandossa kolmen paivan miniloman merkeissa, ja sen jalkeen jatkaisimme Villen kanssa matkaa Mississippiin tapaamaan vaihto-oppilasvuoteni (1987-88) aikaista isantaperhetta ja sikalaisen "siskoni" lapsia.

 

 Onni ei kuitenkaan ollut myotamielinen meille, ainakaan mita tulee matkamme alkuhetkiin: Ensimmainen lentomme Helsingista Tukholmaan oli puolisen tuntia myohassa, minka vuoksi - ja SAS:n huonon tiedotuksen vuoksi - myohastyimme lennolta USA:an. SAS:n lentokenttavirkailija yritti tehda kaikkensa, jotta olisimme paasseet myohaisemmalla lennolla New Yorkiin, mutta valitettavasti se ei lentoyhtiolle sopinut (vaikka siis koneessa oli tilaa) ja niinpa jouduimmekin viettamaan vuorokauden Arlandan lentokentalla! SAS onneksi kustansi meille majoituksen Sky City hotellissa ja ateriat, mutta kyllahan se harmitti kun jo muutenkin lyhyt loma supistui viela yhdella paivalla. Onneksi matkakumppanini osasi alun mielen pahoittamisten jalkeen suhtautua asiaan rennosti ja hyvaksyi tilanteen minua paljon paremmin! Tulipahan syotya hyvin ja nukuttua edellisaamun aikaisesta heratyksesta johtuvat univelat pois; Villekin taisi posottaa vaivaiset 14 tunnin paikkarit perjantai-iltapaivasta lauantaiaamuun

 

Lauantaina lahdimme klo 9 aikaan Continental:n koneella vajaan 9 tunnin lennolle kohti Newarkia, ja lento sujuikin ihan mukavasti (jos ei puhuta puutuneesta selasta). Villen kanssa pelailtiin erilaisia matkapeleja, Ville piirsi isille sarjakuvia ja otettiinpa siina paikkaritkin lennon aikana.

 

Newarkiin saavuimme puolen paivan aikaan, ja siella meilla kestikin toista tuntia ennen kuin olimme selvinneet maahantulotarkastuksesta, matkalaukkujen hakemisesta, tullista ja laukkujen uudelleen chekkaamisesta jatkolennolle. Maahantulotarkastus oli tarkentunut entisestaan johtuen WTC:n terroristi-iskusta; nyt otettiin kaikilta aikuisilta sormenjaljet ja valokuva US-viranomaisten rekisteriin.

 

Samoin kun menimme ennen sisamaanlentoa turvatarkastukseen, niin erona Suomessa ja Ruotsissa tehtyyn tarkastukseen piti viela kengatkin riisua ja laittaa lapivalaisukoneen lapi. Hyvahan se on tietenkin etta ollaan tarkkoja ja huolehditaan turvallisuudesta, ja oli kylla minun onneni saada matkustaa niin mukavan matkakumppanin kanssa, joka ei kertaakaan hermostunut jonottelusta, viipottamisesta pitkin terminaalin kaytavia eika ylipaataan mistaan

 

 Orlandoon Floridaan saavuimme ajallaan eli klo 18 kieppeilla lauantai-iltana, ja Mauri olikin terminaalissa meita vastassa ja kaappasi pojan heti syliinsa taman pienen Suomi-lippispaisen pojan nahtyaan. Voi sita jalleennakemisen riemua!

 

Matkatavarat hihnalta loydettyamme ajelimme hotellille, joka oli upea! Kampassa oli keittonurkkaus jossa oli kaikki pelit ja vermeet, kaapista loytyi pesukoneet kuivausrumpuineen, ja Ville vesipetona ihastui poreammeeseen. Hotellilla oli mukava, suuri uima-allasalue, jossa oli aktiviteetteja niin lapsille kuin aikuisillekin, iltaisin elokuvaesityksia puhallettavalta screenilta ja paivisin mm. elavaa musiikkia. Todella hyva hotellivalinta!

 

Sunnuntaina herasimme ajoissa ja kavimme nauttimassa all american terveellisen aamupalan Mc Donalds`ssa ennen paivan paakohteeseen,Islands of Adventure -teemapuistoon, jossa oli nahtavaa ja koettavaa joka lahtoon Spidermanista Jurassic Parkiin. Paras kohde siella oli mielestamme Spidermanin ihmeelliset seikkailut, joka oli 3D-seikkailurata missa istuttiin 3D-lasit paassa 12 hengen vaunussa ja koettiin toistaan upeampia elamyksia Spidermanin seikkailuissa.

 

Paljon muutakin nahtiin ja koettiin, mm. Kippari-Kallen "koskiseikkailu", jossa varmistettiin huolellisesti se, etta kukin kyydissa olija varmasti KASTUI ja KUNNOLLA

 

Nyt alkaa uni painaa silmaa, joten paatan raporttini Orlandosta talla kertaa tahan ja kirjoittelen mahdollisesti viela seuraavasta matkakohteestamme muutaman paivan sisalla mikali koneen aareen ehdin.

 

            

Lauantaina 29.9. ajelimme ystäväni Kirsin kanssa Heta kyydissämme Hyvinkäälle, jossa pidettiin SSKY:n järjestämä pentunäyttely. Näyttelyyn oli ilmoittautunut peräti 9 gööttiä, joista Hetan luokassa (nartut 5-7 kk) oli yhteensä 4 narttua. Myös Hetan veli Oiva (Cimillan Ove Onnenpoika) osallistui näyttelyyn. Siinä olikin poitsu minun makuuni; kauniin värinen, ryhdikäs eikä liian raskas, ja vielä hienoluonteinen.

 

Oiva oli ensin kehässä ja sijoittui luokassaan toiseksi saaden KP:n (kunniapalkinto). Voittajaksi, ja lopulta ROP-pennuksi käteltiin Topin pentu Pontus (Fennican Koriander).

 

Hetan kanssa olimme treenanneet näyttelyseisomista ja ravaamista lähes joka ilta kotona ja ulkona, mutta yhdessäkään match show’ssa emme aikatauluongelmien vuoksi päässeet käymään harjoittelemassa kehäkäyttäytymistä. Kehän ulkopuolella neiti kyllä seisoi nätisti ja ravasikin suht’ hyvin. Mutta kehässä… Kyllä mua hävetti kun koira laittoi lekkeriksi koko touhun – istui kun piti seistä (mitä se ei yleensä ole tehnyt) ja hyppi mua vasten kun piti ravata. Kyllä se kotona osaa –paita meikäläisen päältä vain puuttui, heh.

 

Lopulta tuomari laittoi pennut paremmuusjärjestykseen ja Heta sijoittui toiseksi, mutta ei saanut KP:tä vaan sellaisen sai ainoastaan luokan voittaja Konnunkodon Freyja Vanir.

 

Tässä Hetan saama arvostelu (vapaasti käännettynä):

 

”6 kk. Feminiininen pää, kallo melkein litteä. Ovaalit, tummat silmät. Hiukan ”snipy” (?). Hyvin asettuneet korvat. Kaunis ilme. Hyvä kaula ja ylälinja. Pitkä rintakehä. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Tarvitsee harjoitusta liikkumiseen ja seisomiseen. Hyvä turkki ja luonne. PEK 2”

 

Että näin tällä kertaa. Harmi että tuo esiintyminen meni vähän pipariksi, sillä Heta on nätisti seistessään oikein ryhdikäs ja terhakka tyttö. Eipä muuta kuin treeniä lisää ja mätsäreitä bongailemaan….

 

(Kuvassa Oiva ja Heta)