Meidän ihastuttava karvainen perheenjäsenemme täyttää tänään kolme vuotta !!! Haluamme kiittää erityisesti kasvattaja-Annea tästä mahtavasta koirasta, joka on ollut sataprosenttisesti passeli kaveri meidän pieneen perheeseemme. Kiitokset myös kaikille muille ystävillemme - niin uusille kuin vanhoillekin - joiden kanssa olemme jakaneet ajatuksia koiristamme, harrastaneet ja lenkkeilleet yhdessä sekä jotka ovat ystävällisesti hoitaneet Elsaa  Saapa nähdä saako Elsa mieluisan synttärilahjan... se selviää myöhemmin

 

 

                                          

 JIHAA!! Eli se kauan odotettu Elsan juoksu on vihdoin alkanut! Kyllä sitä on ootettukin... ois pitänyt alkaa jo joulukuun alussa mutta parempi myöhään kuin ei ollenkaan. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan niin miehelään lähdetään tammikuun viimeisinä päivinä. Pitäkeehän peukkuja että kaikki sujuu hyvin ja saisimme sen kauan odotetun ****:n meille alkukesästä  Elsa on niin kovin leikkisä ja sillä on kuitenkin ikää - ja järkeäkin - riittävästi, että kaverin hankinta onkin jo ajankohtaista. Jänskittää kyllä vähän, kun tämä kaikki on mullekin ihan uutta...

Tänään oli eskarissa valokuvaus. Saapa nähdä muistiko "harvahampaani" hymyillä leveästi kuvassa niin kuin käskin

 

Illalla Ville sai vielä uuden lookin hiuksiinsakin, joka on kyllä tosi COOL! Mitähän iskä mahtaa sanoa kun pitkästä aikaa näkee pojan Seutulassa parin viikon päästä... Kuvia täällä.

 Aamusella tuli ihanainen Micke-poika Kikan kanssa kylään, ja kyllä se olikin taas kasvanut ja komistunut. Villen lähdettyä Susannan kanssa pyhäkouluun läksimme Kikan ja koirien kanssa metsään, jossa ne juoksivatkin ja leikkivät sydämensä kyllyydestä ja vihdoin mukavan lumisessa säässä!

Tänään oli taas treenipäivä. Osa harjoitteista meni ihan hyvin, mutta se pujottelu! Se ei vain toimi "väärältä puolelta", syystä että en ole sitä alun alkaen siltä puolelta ottanut  koskapa olen itse niin kömpelö ohjaamaan siltä puolelta että olen arvellut sen vain tekevän hallaa koiran osaamiselle. Nyt taas koittaessani sitä, alkoi Elsa vaan haukkumaan ekan keppivälin jälkeen - joko sille, että se ei tiennyt mitä pitäisi tehdä kun olinkin väärällä puolella, tai sitten sille kun se ei tykännyt että sörkin käsiäni keppiväleihin ohjatakseni sitä. Tuota käsiohjausta kun se ei toiselta puolelta mentäessä tarvitse. Noh, olen päättänyt että seuraavalle koiralle opetan joko kepit alun alkaenkin aivan eri tyylillä tai ainakin sen "väärän puolen" ohjauksen ensimmäiseksi.

 

Reenien jälkeen hain Villen Tarjalta, jossa hän oli ollut yökylässä. Hän osaa kuulemma olla kivasti pentujen kanssa, eli taitaapi olla kennelpoika-ainesta

 

Iltapäivällä ajelimme Valkeakoskelle työkaverini ja hänen poikansa kanssa vaihteeksi uimaan. Pojat saunoivat miesten puolella ja allasosastola pääasiassa hyppivät isoon altaaseen. Minä menin muutaman kierroksen vesijuoksua, se tuntui kivalta eikä ottanut yhtään hartioihini niinkuin tavallinen uinti, jota yhden pätkän kokeilin. Fysioterapeuttini kehottikin joko uimaan oikealla tyylillä tai sitten vesijuoksemaan, kun taas väärällä tyylillä uinnissa vaan jännittää niskaa eikä se ole hyväksi olkapäälle.

 

 

 Koska tuo sää on edelleen kaikkea muuta kuin talvista, eikä ulkonakaan oikein viitsi mitään touhuta, päätimme lähteä Tesomalle uimaan.  Kyytiin haimme Villen kaverit Samin, Sannan ja Viliveikon. Nämä nuoremmatkin osaavat jo kivasti uida, joten pystyn itsekin vähän uimaan eikä tarvitse ihan kyljessä olla koko aikaa. Lapset olivat pääasiassa isossa altaassa, sieltä päästä oli kiva hyppiä veteen. Pari heistä taisi kokeilla vesijuoksuakin, mutta ei kuulemma touhu oikein napannut  Kylmäallas on Villen bravuuri; siellä pitää käydä vähintään kolme kertaa ja mielellään kastella hiuksetkin. Taitaa pojasta tulla avantouimari isona. Väkeä hallissa kyllä oli enemmän kuin riittävästi, mutta kyllä sinne sekaan juuri ja juuri mahduimme. Lopuksi, kun teimme jo lähtöä, halusi Villekin mennä hyppäämään hyppyaltaaseen 3 metrin telineeltä (alempi hyppylauta oli rikki), ilmeisesti Vilin hyppyjen innostamana. Eikä siinä kauaa tarvinnutkaan epäröidä kun poika molskahtaa täräytti korkeuksista altaan syvyyksiin.  Itse en olisi moista uskaltanut tehdä ja myönnän olevani porukan vellihousu, sillä Villen hypystä rohkaistuina myös Sanna ja Sami innostuivat samaan ja siinä sitten teimme sitä lähtöä - "vielä yks hyppy" - tovin verran... Valitettavasti en voinut ottaa näistä hurjapäiden taidonnäytteistä kuvia, sillä uimahallissa on nykyään valokuvaus kielletty  Edelliskerralla olin yllättynyt kun pari kuvaa otettuani vaksi tuli sanomaan mulle, että ei saa kuvata, kun joku saattaa pahastua jos joutuu kuvaan! Voi hyvänen aika, sanon minä! Eihän sitä silloin vois uimarannallakaan ottaa muksuista kuvia. Ja sitäpaitsi, kun katsoin niitä paria kuvaa jotka ehdin ottamaan, niin ne taustalla näkyvät ihmiset olivat vain pieniä pisteitä. Mutta ehkäpä joku on joskus kuvannutkin ihmisiä vähän arveluttaviin tarkoituksiin tms. niin kielto on sen takia otettu käyttöön, tiedä häntä.

 

Itselläni on olkapää taas muutaman päivän vaivannut (hauisjänteen tulehdusta pukkaa, se vaiva uusii minulla vähintään kerran vuodessa), joten uinti ei tehnyt kädelle oikein hyvää. Onneksi pääsen maanantaina lääkäriin ja saan toivon mukaan lähetteen fysikaaliseen.

Tänään käytiin treeneissä kolmen viikon tauon jälkeen, ja kyllä riitti Elsassa taas virtaa! Lähdössä pysymisen kanssa oli ongelmia, mutta muuten meni ihan kivasti. Ja se on ollut ilo huomata parissa viime treeneissä, ettei koira ole roikkunut lahkeessani enää ollenkaan. Vaan eipä kanata vielä innostua, kun sitten seuraavissa kisoissa saattaa taas tapahtua ihan mitä tahansa kun koira käy niissä niin kuumana.

 

Omaa vuoroa odotellessani reenaan Elsan kanssa usein tokoa maneesin toisessa päässä, lähinnä avoimen luokan liikkeitä. Liikkeestä seisomisen kanssa on ollut ongelmana koiran pysyminen rintamasuunta eteenpäin silloin, kun kävelen sen taakse vähän matkan päähän. Nyt se sujuu jo olohuonetreeneissä, mutta kentällä/maneesissa en ole sitä vielä kokeillut. Maahanmeno sujuu maneesissa ihan hyvin ja luoksetulo pysähdyksen kanssa melko hyvin. Noutoa pitäisi myös maneesissa koittaa, kunhan muistan pakata noutokapulan mukaan. Patukkaa Elsa ei mielellään nouda kun se tulee niin hiekkaiseksi kun on ensin kastunut Elsan kuolasta.

Ville sitten päätti tänä iltana että meidän taloudessa kuluu aivan liian paljon hammastahnaa! Niinpä hän halusi tehdä muutoksen asiaan ja tempaisi toisen yläetuhampaansa irti, kun se hammas oli jo jokusen viikon vähän heilunutkin. Vähän taisi verta tulla mutta se taitaa olla vaan ihan reteetä tuollaisen kossin mielestä kun veri vähän maistuu suussa . Siinä sitten muita hommia touhutessani, Ville tuli yhtäkkiä luokseni hammaskalustoaan - tai tällä kertaa enemmänkin niitä koloja - leveästi hymyillen esittelemään ja yllätyksekseni hän oli napannut jo irrotetun hampaan vieruskaverinkin irti! Siinä sitten tuli otettua muutama kuvakin harvahampaasta, kunnes poika sisukkaana päätti että kyllähän minä sen kolmannenkin (alariviltä tällä kertaa) tempaisen - ja niinhän myös tapahtui! Pohjalaisella (50 %) sinnikkyydellä poika heilutteli hammasta eikä antanut periksi, vaan kikkaili niin kauan että kolmaskin hammas oli päässyt vapauteen. Aikas sälli, täytyy sanoa  Kyllä oli eskarissakin ihmetelty että mihin oli yhtäkkiä niin monta hammasta kadonnut.

Luvattoman paljon taas vierähti aikaa ennen kuin tätä päivitän, mutta mulla on ollut ongelmia koneen kanssa ja nyt uudella masiinalla pitäis hommien sujua taas kuin tanssi

 

Joulunpyhät menivät rauhallisissa merkeissä ihan kotosalla. Villelle oli tonttu tuonut oven taakse autoratapaketin jo aamutuimaan, niin sen parissa vaarin kanssa touhutessa meni mukavasti se aamupäivä ja välillä hän jopa uskoi "huijauksemme" että taisi se joulupukin visiitti ollakin sitten siinä  Tulihan se pukkikin sieltä tervehtimään meitä, ja Ville oli tosi reipas ja laulamisen sijasta soitti pukille Joulupuu on rakennettu pianolla. Elsa haukkui pukin pystyyn, joten se oli laitettava hetkeksi toiseen huoneeseen että pukki sai olla rauhassa. Toissajouluna, kun oli sama pukki (ja Elsa vajaan vuoden), niin koira ei ollut moksiskaan tästä punanutusta vaan paineli haistelemaan sitä ja alkoi aikansa kuluksi nakertaa pukin kävelykeppiä

 

Elsan onneksi pukki ei kovin kauaa meillä viipynyt, ja niinpä Elsakin pääsi lahjojen kimppuun, joiden avaaminen olikin sille niin mieluista puuhaa, että se oli avuliaana availemassa muidenkin paketteja.

 

Uusi vuosi vietettiin kavereiden luona Kangasalla. Elsa ei tykkää paukkeesta, ja niinpä pysyttelimmekin sisällä koko illan. Välillä se alkoi täristä ja läähättää kun ihan lähistöllä paukkui, mutta ei kuitenkaan ollut mitenkään paniikissa. Harmiksemme sattui sellainen haaveri Elsan ollessa pentu, että ilmapallo räjähti ihan sen vieressä. Sen jälkeen se ei ole liiemmälti pitänyt ilmapalloista eikä rakettien paukkeesta. Onneksi uusi vuosi on vain kerran vuodessa