Ville 7 v 的个人资料Villen, Elsan & Hetan bl...照片日志列表更多  |  工具 帮助 |
|
Villen, Elsan & Hetan blogiTervetuloa tutustumaan! Täältä voit lukea Villen sekä Elsa- ja Heta-gööttien kuulumisia. Jätäthän jälkesi vieraskirjaan, kiitos :-) OnneaPALJON ONNEA 1-VUOTIAILLE eli
Hetalle, Monatelle, Hukalle, Nemolle, Oivalle ja Pekulle!!
Synttärikuvaa ei meidän neidistä ole saatavilla, sillä olemme pääsiäisestä alkaen viettäneet mustalaiselämää kavereiden nurkissa kun kotona tehdään remppaa. Muutenkin on blogin päivitys jäänyt hävettävän vähiin... Alla kuitenkin pentuset viime keväältä 6 viikon iässä.
Kiakkoo...Ice Hockey, Ice hockey - totta toki !!
Villellä oli mennyt viikko jokseenkin jääkiekkopainotteinen:
* Torstaina ensin omat treenit, joissa Ville sai olla haluamassaan pestissä eli maalissa. Sitten poika pois kentältä 5 min ennen loppua, salamavauhtia varusteet veks ja haipakkata kohti Kuokkalan koulua, jossa oli jalkapallon taitotreenit. Sieltä jälleen tukka putkella kohti Hakametsää, jossa vaari jo odotti ja Ville pääsi katsomaan maaottelua Suomi-Tsekki.
* Perjantaina oli vuorossa jännä ilta: Lempäälän hallissa matsi LeKi - KooKoo, jossa toisella erätauolla Ville pääsi maalivahdiksi junioreiden rankkarikisaan
 Kisassa kolme joukkuekaveria, iältään 5-6 vuotta, ampuivat kukin kolme laukausta ja paras heistä voitti Radio 957:n lahjoittaman repullisen karkkia. Aivan yhdeksällä laukauksella ei kuitenkaan selvitty, sillä tilanne oli kutkuttava 1-1 kahden pojan kesken, kun kaikki laukaukset oli ammuttu. Niinpä pojat tempaisivat vielä ratkaisevat ylimääräiset laukaukset, joiden jälkeen voittajaksi suoriutui Eemeli. Ville oli oikein päässyt nettiinkin, hauskaan kuvakoosteeseen, jossa Villen kuva on 19. kuva ylhäältäpäin. Poikaa ei tuntunut suuri yleisö juuri hermostuttavan - taisi olla äippä jota enemmän jännitti siellä kaukalon laidalla  Hyvin meni poikien osuus ja niin meni isompienkin "poikien", kun LeKi vei sarjakakkoselta pisteet lukemin 3-1.* Lauantaina kävimme yllättäen taas jäähallissa, tällä kertaa todistamassa LeKin hienoa 4-0 voittoa Salamoista. Tämä olikin viimeinen runkosarjan peli kotihallissa, jota me pääsimme katsomaan, sillä seuraavat pelit pelataan silloin kun olemme talvilomareisussa Lapissa.
* Sunnuntaina oli sitten TOSI kyseessä, nimittäin LeKi G01-joukkueella kaksi peliä Nokialla, ja Ville siis veskarina sielläkin. Olimme edellisiltana reenanneet sählyvermeillä sisällä laukauksia ja torjuntoja, ja pääsinpä minäkin "tanssahtelemaan" molarin eteen tehden kyllä aika leveän maskin eli vastasin leveydelläni vähintään kahta pikkumiestä kentällä
 Ekassa pelissä LeKi:n pojat kärsivät 0-2 -tappion, mutta toisesta pelistä Ylöjärven Ilvestä vastaan pojat taistelivat hienosti 1-0 -voiton!! Eli Ville pelasi hienosti nollapelin, niin kuin vähän aamusella "sovimmekin", mistä tietenkin osa kunniasta kuuluu puolustajillekin. Kyllä unohtui pari päästettyä maalia kun sai toisessa pelissä torjuttua hienosti kaikki vedot. Tästä on hyvä jatkaa - vaikkakin maalivahdin vermeet annetaan varmasti kiertoon seuraavalle innokkaalle kokelaalle Hienoa että pojalla intoa ja jaksamista riittää, vaikkakin reenitahti kahden lajin osuessa samalle päivälle onkin kova. Mutta niin kauan mennään kun poika jaksaa ja haluaa. Onhan tämä sitten omista koiraharrastuksista pois ja varsinkin nyt talvikaudella pääsen tosi harvakseltaan kisaamaan, mutta nyt pelataan näillä mitä on. Onneksi on auttavainen tukiverkosto, joka mahdollistaa sen että pääsääntöisesti pääsen ainakin treenaamaan koirien kanssa, koska olen sitä mieltä että meillä kaikilla pitäisi olla joku oma juttu, jota on kiva tehdä ja josta saa puhtia arkeen.
Kiakkokuvia löytyypi täältä.
ÄLÄ KOSKAAN TUNNUSTA!! Kun en ole saanut tammikuisten kisojen raporttia kirjoitettua (enkä paljon muutakaan mitä on mielessä ollut) niin kerrotaanpa nyt edes mitä jäynää Heta oli (pitkästä aikaa, se onkin ollut tosi kiltisti viimeiset pari kuukautta!) tällä viikolla yks päivä keksinyt:Se oli avannut pukuhuoneen raollaan olevan oven (kuka käskee jättämään pyyhkeen oven päälle kuivumaan ja treenirepun siihen lattialle ihan tyrkylle!?) ja kanniskellut siellä olevasta treenirepusta yhtä sun toista keskelle olohuonetta; oli patukkaa, oli noutokapulaa, oli treeniliiviä josta oli jokaikinen tasku tarkasti imutettu viimeistä makupalan murenaa myöten puhtaaksi niin että taskunpohjat vain törröttivät liivistä ulkona
, oli päreiksi kaluttua tupperin kippoa, kosketusalustaa eli käytännössä lähes koko repun sisältö. Itse reppu napotti paikoillaan siellä minne sen olin jättänyt, joten Hetalla on ollutkin mielenkiintoinen jobi yksitellen kantaa nuo kamppeet paremmin näkösälle.Noh, kun tulimme kotiin ja olin tapani mukaan pissattanut koirat, niin kävelin olohuoneeseen ja ihan normaalilla puheäänellä, joskin vähän painokkaammin, kysyin: "Kuka on mennyt levittelemään kaikki kamat ympäri kämppää." Kukaan ei tietenkään vastannut, enkä sitä odottanutkaan, mutta jos tuosta pikaisesti räpsäistystä kuvasta saa jotain tolkkua, niin eipä ollut epäselvyyksiä kuka oli tämän kaiken takana. Tässä taas todistui mulle noiden kahden koiran suuri ero; Heta oli heti nöyränä tunnustamassa "Mää se olin, älä oo vihanen, pliis!" kun taas Elsa ei koskaan ole noin tehnyt ja mielistellyt, se kun on paljon jääräpäisempi luonteeltaan. Eipä kyllä voinut meikäläinen muuta tehdä tuossa tilanteessa kuin nauraa
Onnea Elsalle! PALJON ONNEA 4-VUOTIAALLE ELSALLE!!! Niin se aika rientää... Neljä vuotta sitten vielä harkitsin, minkärotuisen koiran ottaisin - enkä ole kyllä katunut kertaakaan päätöstäni ottaa göötti! Elsa on tuonut rutkasti iloa perheeseemme ja kaikki lähipiirissämme ovat siihen ihastuneet - jopa siinä määrin että yksi ystäväni otti itsekin göötin Elsan hyvän "markkinointikampanjan" seurauksena
Elsa on mahtava harrastuskaveri, joka yrittää aina täysillä innokkaasti tehdä parhaansa. Elsa on todella ihmisystävällinen ja myös koirien kesken leikkisä, kunhan saa ensin rauhassa tutustua uuteen leikkikaveriin. Elsalla on omia tiettyjä oikkuja - joista jotkut hymyilyttävät ja toiset taas raivostuttavat - mutta ne kuuluvat pakettiin ja ovat loppujen lopuksi kaikkiin niihin Elsan hyviin puoliin verrattuna aikasten pieniä...Siispä KIITOS omalle "sätky-Iitalleni" (Elsalla kun on hauska tapa leikkiin haastaessaan tuijottaa ja "sätkiä" maatessaan) näistä hienoista vuosista jotka olemme saaneet jakaa niin soffalla löhöillen kuin monenmoisten touhujen ja harrastusten merkeissä. Toivottavasti vielä kymmenenkin vuoden päästä saan lausua sinulle onnentoivotukset syntymäpäivänäsi
Ylökk agilitykisat 9.12.2007 Dodi, tänään sitten debytoimme Elsan kanssa 3.-luokassa Ylökk:n kisoissa Hämeenkyrössä. Hetan olin jättänyt Annelle hoitoon, koska sillä oli juoksu enkä halunnut sen häiritsevän urospuolisia kanssakilpailijoita.Elsan kanssa otimme ennen suoritustamme tokoa maneesin ulkopuolella, ja koira toimi kuuliaisestil. Mutta kun oli meidän vuoro mennä radalle, naps, koira muuttui itse riiviöksi: kun irroitin siltä hihnan, se loikkasi metrin päähän minusta räykyttämään ja pyörimään, eikä tullut luokse ei sitten millään!
 Vihdoin sain sen makaamaan, ja se pysyikin lopulta lähdössä ihan hyvin. Radalla oli alussa suora, jossa 2 hyppyä + rengas sekä puomi, jolle EI kuulunut mennä. Sen jälkeen hyppy vinosti ja taas houkuttimena A, jonka sijasta piti mennä putkeen. Nolottavasta alkusekoilusta huolimati meillä meni rata tosi hyvin ja vauhdikkaasti aina esteelle nro 15 asti. Eli jos rata olisi ollut vain 14 esteen mittainen olisimme saaneet nollaa... ehhehe... ei paljon lohduta kun miettii mokailuja seuraavilla esteillä: typerä kielto putkelta, sen jälkeen vielä typerämpi kielto puomilta + kontaktivirhe. Viimeinen ja hylkäävä kielto tapahtui pituudella, joka oli 4. viimeinen este. Tämä oli rataa suunnitellessanikin minulle vaikea paikka, sillä en ole juurikaan reenannut puomin päässä valssaamista (siinä taas yksi reenin aihe lisää). Että näin. Saimme kuitenkin tuloslappuun ajan, joka oli reilut 8 sekkaa yliaikainen. Kyllähän noissa kämmeissä paloi aikaa varmaan se 10 sekuntia.
Noh, näin tällä kertaa, katsotaan mitä saamme aikaan loppiaiskisoissa Tampereella.
Päivän paras oli kuitenkin reenikavereidemme Rikun ja Reetan hieno nollavoitto kakkosluokassa ja sitä myöten serti ja siirto 3.-luokkaan. PALJON ONNEA!! PALJON ONNEA OIVA! Mahtavia uutisia Messukeskuksen Voittaja 2007 -näyttelystä 8.12.2007:Elsan poika ja Hetan veli Oiva (Cimillan Ove Onnenpoika) oli ROP-pentu!! Paljon onnea kasvattajalle ja omistajalle Heinille ja tsemppiä tuleviin koitoksiin, myös muissa lajeissa Kaikesta huolimatta... ...meidän pikku-Heta on noita sisustustempauksiaan lukuunottamati aivan mahdottoman ihana penikka. Aamuisin tulee väsyneenäkin pakosti hymy kasvoille kun katsoo tuota hellyyttävää paria Hetan herättäessä Villeä. Heta kipittää Villen parven tikkaitten luo joka ikinen aamu ja odottaa, että nostan sen ylös jotta se saa käydä pusuttelemassa leikkikaverinsa hereille. Välillä tosin käy niin, että uni voittaa Hetallakin ja se jäisi itsekin köllimään
Ja vaikka kasvattaja-Päiville vitsailinkin muutama viikko sitten että onhan näissä takuu se normaali 12 kk, niin silti en luopuisi tästä pötkylästä mistään hinnasta! Se on juuri sitä mitä tilasin: toimelias, reipas, rohkea, itsenäinen (eikä samanlainen varjo kuin emänsä) ja muutoinkin hyväluonteinen ja erittäin oppivainen! Sen olen saanut huomata niin temppuja kotona opettaessani kuin agilitykentälläkin; kun Heta on katsellut mitä ja miten Elsa tekee niin se on tosi nopeasti itsekin oppinut tietyt asiat, kuten kaapin oven kiinni laittamisen, noutamisen ja agilityputken suorittamisen. Arvaatte varmaan, että tämän pienen touhupakkauksen kanssa on ilo puuhastella kaikenlaista
|
Videopätkiä niin koirista kuin muksuistakin
|
|||||||||
|
|
